Pihalla ponkattua

Harmaapäätikka ja talitiainen The Pihalla

Muutama kertaus sana The Pihasta. Kotimme piha Liesjärven kansallispuiston tuntumassa Tammelassa. Ruokintapisteitä on kaksi noin 15 m päässä toisistaan. Eläimmille tarjolla auringonkukkaa (kuorineen ja kuorittuna), pähkinöitä, kauraa ja talipötkylä. Kuvauksen piilokojuna ruokapöytä keittiössä. Ruokaa pöydällä tarjolla vaihtelevasti, selvästikin liikaa.

Eilen pitkänäperjantaina 3.4. tuli tämän vuoden lintulajilistaani nro 40, räkättirastas. Näistä reilu puolet eli 23 kpl on nähty The Pihalle. Nyt on kuudes vuosi, kun ruokinnan lajeja kirjaan.

Vihervarpuset ovat olleet laumoissa, ei niinkään tällälailla parina

Harmaapäätikka ja pieni pala sen kieltä.

Vihervarpunen on ollut näppituntumalta kevään runsaslukuisin laji. Lintukirjan mukaan sen kannanvaihtelut ovat runsaita ja talvella laji esiintyy runsaana vain poikkeuksellisesti. Tämä lopputalvi taisi olla sellainen. Eka havainto tosin on vasta 28.2. Sitten puissa alkoi helisevä sirkutus ja nyt vihervarpusia onkin ollut useampia kymmeniä.

Harmaapäätikka ilahdutti maaliskuun puolesta välistä alkaen. Kaunis lintu, ehkä hieman arempi kuin käpytikka tai ainakin tuntui väistelevän kun käpis komensi. Vaikka isompi onkin. HPtikka ei ehkä ollut niin ketterä heinäseipäällä kuin kaverinsa. Söi useammin maastakin.

Käpytikka taiteilee.

Kovin säännöllisesti harmaapää ei aiemmpina vuosina Pihalla ole käynyt. Ajattelimme, että oisko lähellä tehdyt metsänkaadot ajaneet sen hakemaan ruokatäydennystä Pihan tarjonnasta. Nyt huhtikuulla ei sitä enää/vielä ole näkynyt.

Käpytikalle ruoka on kyllä kelvannut, ihan vuoden pimeintä aikaa lukuunottamatta. Syksyllä ja joulu-tammikuussa ihmetyttikin, että ovatko käpytikat hävinneet ympäristöstämme, mutta tuli se sitten sentään 24.1. Taitavia ovat roikkumaan eri asennoissa ja pystyy syömään aika pienellä ruokamökillä istualtaan. Ihan varmaksi en osaa sanoa, onko niitä ollut kaksi vai useampia yksilöitä.

Mustarastas koittaa päästä laudan antimiin nokiksi.

Mustarastaat tyytyvät lähinnä syömään ruokaa maasta, kun muut pienemmät linnut niitä heille ansiokkaasti tiputtavat. Mustikset ovat olleet koko talven ilo. Tammikuun yhdestä pariskunnasta määrä kasvanut niin, että kymmenen mustarastasta on yht'aikaa nähty.

Ensimmäinen räkättirastas saapui 3.4. aamuna. Hyvä pihlajanmarja sato piti kuulemma niitä talvehtimassa Suomessa runsaita määriä. The Pihalla se ei kuitenkaan näkynyt eikä toistakaan pihlajanmarjaherkuttelijaa eli taviokuurnaa. Tilhien havainto oli niin epävarma, ettei sitä tullut kirjatuksi. Koivussa parvi sen kokoisia lintuja oli, mutta eipä ollut optiikaa sillä hetkellä saatavilla. Sen sijaan iloinen yllättäjä oli käpylintu, joka pari kertaa kävi paikalla ihan ruokintapaikkojen vieressä.

Hieman isommista linnuista mainittakoon vielä närhet (4 kpl) ja erityisesti Pihan vierestä taivaalla liihoitellut kotka. Luontoelämys oli uskomaton, kun 20.3. auringonpimennystä kuvatessa kuului korppien kraakuntaa.

Ajattelin että reagoivatko ne auringon vähenevään valoon, mutta ei. Ääntä kohden katsellessa kaksi isoa liidokkia lensi muutaman korpin saattelemana noin etelään päin. Se oli ensi kosketukseni tuohon majesteettiin tällä Pihalla ja lähialueella. Toivottavasti näitä kosketuksia tulee lisää. Minkä lajin kotkat olivat kyseessä jäi varmistusta vaille, arvaan merikotkiksi muiden Birdlifen Tiira palvelun havaintojen pohjalta

Auringonpimennys kotka.

Pyrstötiaispari

Pyrstötiaiset ovat käyneet aiempia vuosia enemmän ruokintapaikallamme. Noin kahdeksan linnun parvi aloitti käyntinsä tammikuun lopussa ja iltapäivisin ne useimmin nähtiin. Jopa nimesimme ne kello kolmen linnuiksi, vaikkei ihan viisareita niiden mukaan kannattanut siirtää.

Mielenkiintoista oli huomata, että maaliskuun lopulla pyrstötiaisparvi vaihtui kahteen lintuun. Muulloin aina parvesta turvaa hakeva söpöliini viihtyy kaksistaan vain juuri tähän aikaan, kevään rynniessä rintaan ja pesintäpuuhien viedessä huomion.

Pysyvin ja pisin ilo on tietenkin ollut varsinaista tiaislinnuista. Pyrstötiainenhan ei lintutieteellisesti sellainen ole. Talitiainen tai sinitiainen se silmään melkeinpä aina ensimmäisenä osuu. Ja kauniitahan nekin ovat.

Sinitiainen

Talitiainen

Kuusitiainen on vilkkaudellaan mukavaa seurattavaa ja hömötiainen taas rohkeudellaan. Se yleensä on lähimpänä, kun ruokaa lisää vien. Punkkari töyhtötiainen on tiaisista kuitenkin oma suosikki. Persoonallinen ja jotenkin jämäkkä. Näistä hömötiainen on ollut yleisin, vaikkei sitäkään varmaan neljää enempää ole koskaan näkynyt.

Mielestäni selvistä muuttolinnuista pihalle on räkättirastaan lisäksi tulleet peippo (19.3.) ja järripeippo (29.3.). Aikaisia havaintoja, mutta toki kevätkin koitti tulla aiemmin. Nyt pääsiäisenä ei tosin ihan siltä tunnu. Lopuksi luettelona vielä mainitsemattomat tänä vuonna The Pihalla havaitut lajit: viherpeippo, pikkuvarpunen, varis, punatulkku, puukiipijä ja keltasirkku.

Punatulkun jalka

On helmikuun loppupuoli ja lauha ilma. Lintujen ruokinnalla tuttu talitiaisen kevään merkkilaulu on soinut varsinkin harvoina aurinkoisina päivinä. Toki muutkin lajit valoisaa aikaa kuuluttaa, mutta talitintti jotenkin vaan on se perinteinen ääni.

Kaksikymmentä lintulajia on tullut alkuvuonna 2015 täyteen. Näistä 14 lajia The Pihalla. Ensimmäiset punatulkut nähtiin 5.2 ja sen jälkeen varsinkin yksi on käynyt pensaan alla syömässä usein. Yksilön tunnistaa helposti sen vammautuneesta jalasta.

Maassa pomppiminen yhdellä jalalla onnistuu kun pyrstöllä hieman tukee. Lentokykyä ei jalan väärä asento näytä haittaavan. Oksalla istumassa en tuota tulkkua ole nähnyt, voi olla, ettei se oikein onnistu. Kestääkö sitten lopputalven pakkaset, jää nähtäväksi. Pesimäonnea naaraas punatulkulla tuskin pääsen seuraamaan, vaikka puolision saanti ja pesintä onnistuisikin.

Loppuun tuo 20 lajin lista järjestyksessä: Tali-, sini-, kuusi-, hömötiainen, närhi, mustarastas, töytötiainen, viherpeippo, pikkuvarpunen, varis, harakka, käpytikka, pyrstötiainen, korppi, varpunen, naakka, punatulkku, puukiipijä, keltasirkku, kalalokki.

Pihabongaus 2015

Oravan ketteryyttä

Pihabongaus viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Omat havainnot tuli jo merkittyä BirdLifen sivulle. Yhdeksän lajia ja 54 yksilöä oli sunnuntai aamupäivän tunnin anti.

Lauantainakin tuli jo katseltua ja kirjailtua lintuja sillä silmällä, mutta hieman rikkonaisemmin kuin nyt sunnuntaina. Lauantaina kävi käpytikka, jota sunnuntaina ei näkynyt.

Ilmoitetut lajit ja lukumäärät The Pihalta olivat seuraavat: Sinitiainen 20, talitiainen 12, pyrstötiainen 6, pikkuvarpunen 5, närhi 4, hömötiainen 2, kuusitiainen 2, mustarastas 2 ja töyhtötiainen 1 kpl. Lisäksi oravia juoksi kai kaikkiaan kolme kappaletta sinne tänne hangen pinnalla.

Pyrstötiaiset eivät Pihalla viihtyneet kuin minuutin pari, havainnoista se oli kuitenkin ehkä sykähdyttävin. Tänä talvena ei pyrstiksiä ole vielä aiemmin huomattu ruokinnalla käyneenkän.




Lauantaiaamuna ikkunassa kopsahti. Tulos näkyi ikkunan alla. Töytötiainen oli paikallaan hangella. Näytti hengittävän eikä verta tullut nokasta. Pelkäsimme sen siihen kylmettyvän, mutta hanskoja hakiessa lintu elpyi niin, että lennähti läheisen pensaan suojiin. Onneksi

Talitiaisen "syöksy" talipötkylälle.

Mustis

Vuoden ekana päivänä alkaa Pihabongarin havaintokirjassa aina uusi sivu. Sivulle tuli ekana päivänä viisi merkintää: tali-, sini-, kuusi ja hömätiainen sekä närhi.

Mustarastaasta tuli toinen päivä kuudes havaittu laji. Sikäli jännä, että vanhan vuoden puolella mustarastaita ei ollut näkynyt Pihalla ollenkaan. Nyt tammikuun 2-4 päivä on ilmeisesti pariskunta mustiksia käynyt joka päivä pensaan alla tonkimassa lunta.


Pakkasten lauhduttua tiaisille on alkanut talipötkylä maistumaan muuta ruokaa paremmin. Kylmillä ilmoilla siitä ei taida juuri irti saada, jolloin pähkinästä kertyy tarvittava energia paremmin.