Töyhtis!!!

Tänään näin sen ensi kertaa ruokinnalla, tuon odotetun punkkaritsirpan. Töytötiainen oli kolmastoista Pihan lintulaji ruokinnan aloittamisen jälkeen. Sitä ennen uusia tulokkaita oli keltasirkku viime viikolla ja pikkuvarpunen pari viikkoa sitten.

Muista eläimistä Pihalla ovat olleet lumikko ja orava. Lumikosta näkyi vai vilaus, mutta vilaus oli kyllä sitäkin selvempi. Täysin valkoinen pötkylä silloin vielä ihan lumettomalla maalla.

Kirjaamisen riemua

Kyllä on kiva päästä kirjaamaan lintuja! Uusi laiskan eikä niin asiantuntevan bongarin lista on tuolla lintulaudalla nähdyt lajit. Ja niitä on jo kahdeksan! Tali, sini, käpytikka, närhi, punarinta, mustarastas, viherpeippo ja punatulkku.

Suuri riemu tavallisista linnuista. Sitä kai bongarius minulle on - iloa ja riemua Pihan kävijöistä. Ja listausta :-)

Ruokinta alkakoon

Luntakin jo hieman tuli ja pakkasta varsinkin öisin. Pikkulintujen ravinto taitaa olla vähissä. Nyt iski aika pystyttää Pihalle heinäseiväs ja siihen roikkumaan lintuen ruokinta-astia. Oi jos huomenaamulla jo saa keittiön ikkunasta katsella tiaisia laudalla.

Äitipeuran omenahetki

Jotta peuranvasa saisi maitoa, kuten edellisessä jutussa, pitää äiskän saada ravintoa. Riistakamera oli napannut hauskan kuvan peuraemon omenansyönnistä.

Kovin säännölliseksi peuran ruokailuja ei voi sanoa. Joskus tämä pari käy illalla yhdeksän aikaan, joskus aamukasilta. Omenansyöntikuva on tallettunut n. 11 aikaan aamupäivällä. Joka päivä ei omenat tai muu tarjoamani eväs kelpaa lainkaan.

Peuran maitohetki

Pihan läheisyydessä on vanhaa jonkinverran metsittynyttä peltoa. Pellolle on metsänväelle tarjolle laitettu viljaa ja milloin mitäkin, omenoita, porkkanoita tai perunoita.

Omenat ja perunat, joita nyt viimiseksi on ollut tarjolla, näyttävät janottavan valkohäntäpeuran (-kauriin) vasaa. Äiti-poika pariskunta ovat olleet useissa kuvissa viimeisten päivien tai öiden aikana. Kuvan on ns. riistakamera ottanut 4.10. aamulla.

Tarjoilusta nauttivat myös muut eläimet, linnut lähinnä kaurasta. Uskomattoman nopeasti tynnyrin aukoista vilja saadaan levitetyksi alustalleen tynnyrin täytön jälkeen. Luulisi, ettei juuri sitä alimmaista jyvää tarvitsisi välttämättä kaivaa, mutta kyllä vaan tarvii. Mustarastas vai närhiköhän niitä tykkää tonkia?

Jalaton lokki

Nyt ollaan kaukana Pihalta. Norjassa Lofooteilla ja heinäkuun alkupuolella. Kalastusalus teki turistimatkan joukko suomalaisia mukanaan. Lokkeja lenteli taiturimaisesti veneen mukana välillä tutkan päällä istuen, mutta yleensä vieressä lentäen. Niin - makupaloja turisteilta varmaan olivat tottuneet saamaan.


Yhdellä lokilla vatsanalusta oli normaaliakin valkoisempi. Oliko jalat vienyt jokin onnettomuus vai oliko synnynnäinen vika, se jäi arvoitukseksi. Mitetitytti, miten lokki voi levätä. Maalle tai muulle kiinteälle alustalle se tuskin pystyy istuutumaan. Vedessä ehkä voi kellua ja siitä pelkillä siivillä punnertaa itsensä lentoon. Muuten lokki näytti ihan hyvin voivalta ja lajitovereidensa näköiseltä. Pariin kuvaan tuon oikun sain osumaan.

Kalasääsket Liesjärvellä

Korteniemen edustalla Liesjärven Pyrysaaressa on kalasääski pesinyt useina vuosina. Pesä taitaa alunperin olla mallia tekopesä, eli ihminen on tehnyt pohjatyön. Muistini mukaan viime vuonna pesimistulosta ei ollut. Epäiltiin jopa, että sääksiparista toinen olisi kuollut; yksinäinen lintu oli nähty lentelemässä. Tänä vuonna pesintä näytti onnistuvan, oliko sitten uusi puoliso löytynyt vai miten oli, en tiedä.

Keväällä toukokuussa Pyrysaaresta ohi meloessa sääksiparia oli mukava katsella. Mutta kas kanootin edetessä Kyynäränharjulle päin Soukonsalmen tienoilla kalasääsket lentelivät taivaalla taas. Tulivatko ne perässämme? Tilanne toistui muutamia päiviä myöhemmin. Olisiko järvellä toinen pari?

Kesä-heinäkuulla viimeistään se selvisi. Liesjärven länsihaaran puolelle oli käkkyräisen männyn oksille tullut pesärakennelma. Risukasa ei ollut siksi suuri, että se vielä olisi poikasille riittävä pesä, mutta selvästi aietta pesäpaikkavalinnaksi on. "Korteniemen isäntä" Rolf arveli kyseesä olevan ns. kihlapesän. Eliniäksi pariuskolliset nuoret linnut miettivät tai harjoittelevat yhteistä tulevaisuutta.

Nyt pesä on tyhjä - etelän sääkset syysmuuttavat yleensä jo elokuussa tai syyskuun alussa, nuoret ehkä aiemminkin - mutta selvästi havaittavissa. Onpa kutkuttavan toiveikasta odottaa ensi kevättä, josko Liesjärvellä syntyisi kaksi kalasääskipesuetta.

Joku vesilläkulkija tai sääksistä kiinnostunut on voinut seurata näitä lintuja tarkemminkin. Olisi kiva lukea kommentteja, onko arveluni ja päätelmäni vahvistettavissa?

Sata lintua

Niin on jäänyt Pihabongarin päiväkirjan pitäminen, vaikka lintuvuosi on ollut elämäni suurenmoisin. Kun aikaisempina vuosina on lintulajilistalle tullut vajaa 40 nimeä, niin 2013 niitä on jo 100!

Syynä niin kirjoittamattomuuteen kuin lintujen näkemiseen/tunnistamiseen on Eerikkilässä vietetty erä- ja lunoto-oppaan opiskeluvuosi. Opiskelussa tehdyt retket, erityisesti Porin seutuville, toivat omina ja avustettuina havaintoina uusia tuttavuuksia kymmenmäärin. Arvaa mikä tuli sadanneksi linnuksi merkittyä - kerron sen kohta! Hämäävänä vinkkinä että 99 oli kivitasku.

Sadan paremmalle puolelle olisi vielä tavoite, syysmuutto voisi tuoda joitakin lajeja jos niitä lähtisi oikein katselemaan ja puuttuu listalta vielä ainakin palokärki näistä ihan mahdollisista. Hienoa huomata on ollut, että tällainen kesäkuun lintumääriin tuskailija on selvinnyt tuskasta ja jaksanut katsella lintusia vielä runsaiden lajimäärien aikana.

Huippukohtia on ollut monia, mutta julistetaan huipuksi nyt 28.4 kuultu käki. Se oli jopa valtakunnallisesti kevään ensimmäisiä (Tiiran mukaan) havaintoja. Ja kuultu vielä tällä The Pihalla. No ei se jäänyt tänne kuitenkaan, seuraava kukkuu kuului vasta 10.5. Se sadas ei tullut merkityksi oikeaan kohtaan, vaan oli jäänyt pois jossakin vaiheessa - se oli varis.

Kirjoittamiselle on nyt enemmän mahdollisuuksia - siis niin teen.

Pihabongaus 2013

Kolmena eri tuntina tuli lintuja katseltua virallisella pihabongaus silmällä. Lauantaina klo 11.20 alkaen oli urpiaiset pääroolissa. Niitä oli varmasti ainakin 30 yksilöä. Muita lajeja oli sinitiainen (4), talitiainen (3), hömötiainen ja kuusitiainen. Taisi tunti jäädä reilusti vajaaksi kun ulkoilu kutsui.

Tänään klo 10 alkaen aamupäivällä urpiaiset ruokailivat edelleen kiivaana. Kolmisenkymmentä niitä oli. Lauantaihin verrattuna punatulkku tuli myös käymään. Iltapäivällä 13.20 alkava tunti oli lajirunsain ja sen tiedot taidan pihabongaussivulle ilmoittaa. Urpiaisia ei ollut ihan niin paljoa (12). Vakio tiaisista ei kuusitiainen sattunut käymään, sini (8),tali (5), töyhtö (2) ja hömö vierailivat. Punatulkku kävivät kahden herran ja yhden rouvan voimin. Iloisimmat yllärit olivat keltasirkku, jota en ole aiemmin tänä talvena nähnyt sekä pikkuvarpunen, joita oli runsaasti joulun aikaan, mutta tänä vuonna nämä neljä olivat ensimmäiset havaitut.