Loppuvuosi 2014

Pihabongarille kävi niin kuin ennenkin (v 2013 lukuunottamatta), uusien lajien kirjaaminen hyytyi kesän tullen. Havaintokirjassa lukumäärä päätyi 70 lajiin, mutta loppuvuonna arviolta kymmenkunta lajia plakkariin vielä tuli. Joitakin kuvia on kavalkadina tämän blokkauksen lopussa.

Nyt vuoden vaihteen lähestyessä, mieli kirpoaa päivään 1.1., jolloin uusi sivu havaintokirjassa käännetään. Uusi startti, uudet havainnot ja niiden vertaaminen edellisvuosiin. Valtakunnalliseen pihabongaukseenkaan ei ole kuin kuukausi. Ja tänä vuonna en lopeta kirjaamista kevääseen......

Nyt on pakkasta reilu 10 astetta. lunta samanverran sentteinä. The Pihan linnut popsivat varsinkin pähkinää ahkerasti, kauraa ja auringonkukkaa on myös tarjolla niin ja jäätymään tuppaava talipötkylä. Lajikirjo on seuraava yleisyysjärjestyksessä:

• tali- ja sinitiaisia on selvästi eniten, mutta kumpaa enemmän, en osaa sanoa
• hömötiaisia useita kappaleita
• kuusitiaisia säännöllisesti, mutta vain muutama
• närhi tai parikin käy päivittäin, voi olla eri yksilöitä
• töyhtötiaisia en ole nähnyt yhtaikaa useampia, joten voi olla ainutkin yksilö.

Käpytikkaa ei ole näkynyt, eikä vielä muutama viikko sitten vihellelleitä punatulkkua ja pyitä. Viherpeippojakin oli syksyllä, joskus esiintyvät keltasirkut ja pikkuvarpuset eivät ole ruokailulle löytäneet. Urpiaisista ei ole ollut jälkeäkään. Pyrstötiaisiakaan ei ole näkynyt.

Vaikka lajilista ei ole pitkä, ei se katselun riemua (lämpimästä keittiöstä) vähennä.

Nyt kuvia vuoden 2014 varrelta:

Merihanhi pariskunta vieraili Liesjärvellä 24.4.

Kalasääski 11.5. Pariskunta teki viime vuoden kihlapesän tiputtua puuhun uuden pesän ja pesi siis ensi kertaa pienessä saaressa olevassa männyssä. Poikaisia lentokykyiseksi varttui kaksi.

Haarapääsky Korteniemen perinnetilan pärekatolla 18.5.  

Heinikosta uimaan lähtiessään paljastui kanadanhanhien neljä poikasta. Liesjärven kansallispuisto 8.6. 

Lintutiedon jakaja Pertti Koskimies vieraili Jokioisten Elonkierrossa 24.6. Koskimies kertoili yli satapäiselle kuulijakunnalle lintujen erikoisista ominaisuuksista alkaen siitä, mikä tekee linnusta linnun.

Yleisökin sai esittää kysymyksiä ja mm suunnistustaidoista eräs nainen halusi lisätietoa. Koskimiehen kirjaan "Tiesitkö tämän linnuista" on mukava teos lintujen maailmaan.

Rivitaloelämää The Pihalla. Puhdistettu asuntola oli hyvässä käytössä. Kaikissa kolmessa yksiössä pesi kirjosieppo 25.6.

Erikoisen värinen heinäsorsa ihmetytti Liesjärven maisemissa. Kuva on 1.7. jolloin väritys meni sulkasadon piikkiin, mutta vaalea sorsa nähtiin vielä elokuun puolessa välissäkin.

Punarinta lepäili Erärengin mainoskyltin päällä Kyynäränharjulla 25.7.

ss

7.9. melomaan lähdössä Liesjärvelle. Kymmenen aikaan oli vielä sumua, jota kuikkakin ihmetteli.

Muuttolintuja vähän kauempana Pihasta Forssassa 22.10.

Patikointiretken päätteenä 7.11. kuvatut koskelot olivat poikenneet Liesjärven kansallispuiston Kopinlahdelle

Lintujen ruokinta The Pihalla aloitettiin 9.11.

Kevät tuli.... lumi tuli

14.3.
Kottarainen ja töytöhyyppä Tammelassa.

15.3.
Kyyhkysen kujerrusta kotipihalla. Mutta lunta maassa. Sitä ihmetteli tulleet muutto mustarastaatkin.

Peippo ja ...

Peippo! Tänään 14.3. pihalle tuli peippo. Ymmärräthän - Peippo!

Kevät on tullut harvinaisen aikaisin ja kesään puolikuuta. Ehkä ajanlasku aloitetaan lajin kiuru-peippo-västäräkki-pääsky yleistymisestä.

Muualta tulleet, muuttaneet?, mustarastaat tulivat talvehtivien seuraan 12.3.

29. lajia on tullut tämän vuoden listaan. 15 The Pihalla. Ruokinnan lintuja on "kaikkien aikojan" listaan tullut yksi uusi: varpushaukka. Varmasti se on käynyt ennenkin, mutta ei ole tullut havaittua.

Mustarastas pariskunta - tai en heidän suhteestaan tietenkään tiedä - on ollut Pihalla koko talven. Käyneetkin ihan päivittäin. 12.3. heille tuli kavereita. Kova oli yhdellä herra Mustarastaalla takaa-ajo kahden muun hätistämiseksi.

On se nätti lintu tuo pysrsötiainen.

Erityisen mukavaa on ollut katsella nyt viime aikoina päivittäin käyneitä pyrstötiaisia. Se on kyllä sievä lintu. Tai sanotaan suoraan, että sievin kaikista.

Aikaisia havaintoja on peipon, josta taisin jo mainitakin, lisäksi ollu muitakin. Joutsenet 21.2 ja telkkä 27.2. Muualta on kuulunut huhua jo kurjistakin, mutta vielä ei ole tullut nähtyä.

Aikaisempiin vuosiin nähden puutteitakin on Pihalla ollut. Töyhtötiainen kävi viime vuoden puolella, mutta tänä vuonna ei havaintoa ruokinnalta, metsästä kylläkin. Vihervarpusta ei ole näkynyt missään.

Urpiainen oli viime vuonna tali- ja sinitiaisen ohella Pihan tavallisin lintu. Tänä vuonna sitä en ole havainnut lainkaan. Birdlifen pihapongauksessa havainto oli samansuuntainen, viime vuoden yleisin lintu romahti sijalle 20. pihojen yleisyyden perusteella mitattuna.

Eilen kävelylenkillä "kiljui" harmaapäätikka kuusen latvustossa ja lennossa sen sitten näimmekin. Äänen perusteella kuitenkin lajin määritystapahtui, lentäessä ei niin hyvin nähnyt. Se oli mukava ja vähän töitä teettänyt ja oppia (äänen tarkastaminen) tuonut havainto. Ei kuitenkaan niin mukava kuin peippo.

Pihabongaus 2014

Naaras käpytikka syö sivusta

Se tunti oli sunnuntaina aamupäivällä puoli yhdestätoista eteenpäin. Puolisen tuntia aiemmin Pihaa jo tiirailin, mutta punatulkkujen tulo laukaisi kellon käymään. Punatulkkuja olikin aika parvi, kahteentoista päädyin bongaustuloksen suhteen. Tulkut käyvät toisen ruoka-astian, jossa on kauraa ja kuorellista aurinkonkukkaa, alla ja kotipihlajassa silleensä, ettei oikein varma lukumäärästä voi olla.

Koirasta ei heiluva alusta haittaa.

Närhen bongaus oli myös hieman kauempaa, ikkunan alle pähkinää ja kuorittua auringonkukkaa se ei juuri uskaltaudu hakemaan. Kuusitiainen odotutti itseään pitkään, mutta tuli yksi yksilö saapui onneksi tuon tunnin sisään. Muut lajit olivat hömötiainen (2) talitintti (14) ja suurilukuisimpana tänä vuonna sinitiainen 18 yksilöä sekä mustarastas (1) ja käpytikka (2).

Käpytikoista tuli havaittua pieni ero. Ukko käpis tarttuu suoraan ruokapötkylään ja syö keinuen, kun rouva puolestaan luottaa tukevaan heinäseipääseen ja nokkii pötköä niska vinossa. Kuvista ero selvenee paremmin. Aiemmin olen eri tyylejä ihmetellyt, mutta nyt kun molemmat kävivät pari kertaa ruokailemassa, sukupuolien vai onko vain yksilöiden ero tuli noteerattua.

Pihabongauksessa on se loistava seikka, että tulee katsottua tunnin aika intensiivisesti Pihaa. Yleensä se kuitenkin on erinaisiä irtominuutteja tai vaikka useampia, mutta ei näin yhdenjaksoisesti. Sitä havaitsee enemmän muutakin kuin vain lajin.

Lintuvuosi 2013 ja 2014 alku

103 on lajimäärä viime vuodelta joka vihkooni kertyi. Elämäni ensihavaintoja oli paljon. Kuten aiemmin syyskuussa kirjoitin, luontoalan opiskelun myötä oli 2013 suurenmoisin lintuvuosi ikinä. Vielä marraskuun lopulla eräässä koulutuksessa Kisakalliossa Lohjalla näkyi Pohjantikka keltaisine päähineineen. Hieno.

The Piha oli entistäkin tarkkaavaisemman tarkkailun alla. Pitihän linnut oppia koulua varten. Ihan alkuvuotta 2013 sävytti peippo, joka jäi - ilmeisesti kohtalokseen - kokeilemaan onneaan Tammelaan. Ainoa Pihan ensihavainto oli harmaapäätikka. Pyrstötiainen kävi myös, mutta ei ihan ensi kertaa. Urpiaisten määrä oli suuri alkuvuonna, mutta syksyllä niitä ei ole tullut ruokinnalle lainkaan.

Tätä kirjoittaessa on Pihabongauksen ensimmäinen päivä. Ihan tuntia en tänään ottanut tarkkailuun aikaa, mutta kuusi lajia aamupäivän puolessa tunnissa paperille merkitsin. Varoiksi, jos vaikka huomenna homma jää hoitamatta.

Tähän mennessä alkuvuotena on lajilistaan kertynyt 18 lajia, näistä puolet Pihalta ja puolet muualta. Sykähdyttävimmät ovat olleet tilhet Tammelassa, noin 35 korpin jono Liesjärven Pirttilahdessa ja ekstralämpimän tammikuun alun teerien soidinäänet.

Ja tietenkin ne lukuisat tiaiset, joita omasta keittiönikkunasta on saanut Pihalla seurata. Nehän ovat ne varmat arkiset ilontuojat.

Mikä siivo!

Sääksen pudonnut pesä

Syyskuussa kirjoitin uudesta kalasääsken pesäyritelmästä Liesjärvellä. Pesä oli saaressa Soukonsalmen Kyynärän puoleisella Liesjärven osalla. Oli siksi, että enää sitä ei ole. Ilmeisesti Seija-myrsky on tiputtanut pesän aihion alas.

Ohessa kuvat syyskuulta ja tältä päivältä. Kuvat ovat ikävä kyllä eri kulmista, mutta jotakinhan on puun oksalta kadonnut.

Saaren maassa oli oksia ja oksien seassa heinätupas. Puun juurelle se ehkä on sitten tippunut.