sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Jalaton lokki

Nyt ollaan kaukana Pihalta. Norjassa Lofooteilla ja heinäkuun alkupuolella. Kalastusalus teki turistimatkan joukko suomalaisia mukanaan. Lokkeja lenteli taiturimaisesti veneen mukana välillä tutkan päällä istuen, mutta yleensä vieressä lentäen. Niin - makupaloja turisteilta varmaan olivat tottuneet saamaan.


Yhdellä lokilla vatsanalusta oli normaaliakin valkoisempi. Oliko jalat vienyt jokin onnettomuus vai oliko synnynnäinen vika, se jäi arvoitukseksi. Mitetitytti, miten lokki voi levätä. Maalle tai muulle kiinteälle alustalle se tuskin pystyy istuutumaan. Vedessä ehkä voi kellua ja siitä pelkillä siivillä punnertaa itsensä lentoon. Muuten lokki näytti ihan hyvin voivalta ja lajitovereidensa näköiseltä. Pariin kuvaan tuon oikun sain osumaan.



lauantai 21. syyskuuta 2013

Kalasääsket Liesjärvellä

Korteniemen edustalla Liesjärven Pyrysaaressa on kalasääski pesinyt useina vuosina. Pesä taitaa alunperin olla mallia tekopesä, eli ihminen on tehnyt pohjatyön. Muistini mukaan viime vuonna pesimistulosta ei ollut. Epäiltiin jopa, että sääksiparista toinen olisi kuollut; yksinäinen lintu oli nähty lentelemässä. Tänä vuonna pesintä näytti onnistuvan, oliko sitten uusi puoliso löytynyt vai miten oli, en tiedä.

Keväällä toukokuussa Pyrysaaresta ohi meloessa sääksiparia oli mukava katsella. Mutta kas kanootin edetessä Kyynäränharjulle päin Soukonsalmen tienoilla kalasääsket lentelivät taivaalla taas. Tulivatko ne perässämme? Tilanne toistui muutamia päiviä myöhemmin. Olisiko järvellä toinen pari?

Kesä-heinäkuulla viimeistään se selvisi. Liesjärven länsihaaran puolelle oli käkkyräisen männyn oksille tullut pesärakennelma. Risukasa ei ollut siksi suuri, että se vielä olisi poikasille riittävä pesä, mutta selvästi aietta pesäpaikkavalinnaksi on. "Korteniemen isäntä" Rolf arveli kyseesä olevan ns. kihlapesän. Eliniäksi pariuskolliset nuoret linnut miettivät tai harjoittelevat yhteistä tulevaisuutta.

Nyt pesä on tyhjä - etelän sääkset syysmuuttavat yleensä jo elokuussa tai syyskuun alussa, nuoret ehkä aiemminkin - mutta selvästi havaittavissa. Onpa kutkuttavan toiveikasta odottaa ensi kevättä, josko Liesjärvellä syntyisi kaksi kalasääskipesuetta.

Joku vesilläkulkija tai sääksistä kiinnostunut on voinut seurata näitä lintuja tarkemminkin. Olisi kiva lukea kommentteja, onko arveluni ja päätelmäni vahvistettavissa?

tiistai 17. syyskuuta 2013

Sata lintua

Niin on jäänyt Pihabongarin päiväkirjan pitäminen, vaikka lintuvuosi on ollut elämäni suurenmoisin. Kun aikaisempina vuosina on lintulajilistalle tullut vajaa 40 nimeä, niin 2013 niitä on jo 100!

Syynä niin kirjoittamattomuuteen kuin lintujen näkemiseen/tunnistamiseen on Eerikkilässä vietetty erä- ja lunoto-oppaan opiskeluvuosi. Opiskelussa tehdyt retket, erityisesti Porin seutuville, toivat omina ja avustettuina havaintoina uusia tuttavuuksia kymmenmäärin. Arvaa mikä tuli sadanneksi linnuksi merkittyä - kerron sen kohta! Hämäävänä vinkkinä että 99 oli kivitasku.

Sadan paremmalle puolelle olisi vielä tavoite, syysmuutto voisi tuoda joitakin lajeja jos niitä lähtisi oikein katselemaan ja puuttuu listalta vielä ainakin palokärki näistä ihan mahdollisista. Hienoa huomata on ollut, että tällainen kesäkuun lintumääriin tuskailija on selvinnyt tuskasta ja jaksanut katsella lintusia vielä runsaiden lajimäärien aikana.

Huippukohtia on ollut monia, mutta julistetaan huipuksi nyt 28.4 kuultu käki. Se oli jopa valtakunnallisesti kevään ensimmäisiä (Tiiran mukaan) havaintoja. Ja kuultu vielä tällä The Pihalla. No ei se jäänyt tänne kuitenkaan, seuraava kukkuu kuului vasta 10.5. Se sadas ei tullut merkityksi oikeaan kohtaan, vaan oli jäänyt pois jossakin vaiheessa - se oli varis.

Kirjoittamiselle on nyt enemmän mahdollisuuksia - siis niin teen.