Pihabongaus 2014

Naaras käpytikka syö sivusta

Se tunti oli sunnuntaina aamupäivällä puoli yhdestätoista eteenpäin. Puolisen tuntia aiemmin Pihaa jo tiirailin, mutta punatulkkujen tulo laukaisi kellon käymään. Punatulkkuja olikin aika parvi, kahteentoista päädyin bongaustuloksen suhteen. Tulkut käyvät toisen ruoka-astian, jossa on kauraa ja kuorellista aurinkonkukkaa, alla ja kotipihlajassa silleensä, ettei oikein varma lukumäärästä voi olla.

Koirasta ei heiluva alusta haittaa.

Närhen bongaus oli myös hieman kauempaa, ikkunan alle pähkinää ja kuorittua auringonkukkaa se ei juuri uskaltaudu hakemaan. Kuusitiainen odotutti itseään pitkään, mutta tuli yksi yksilö saapui onneksi tuon tunnin sisään. Muut lajit olivat hömötiainen (2) talitintti (14) ja suurilukuisimpana tänä vuonna sinitiainen 18 yksilöä sekä mustarastas (1) ja käpytikka (2).

Käpytikoista tuli havaittua pieni ero. Ukko käpis tarttuu suoraan ruokapötkylään ja syö keinuen, kun rouva puolestaan luottaa tukevaan heinäseipääseen ja nokkii pötköä niska vinossa. Kuvista ero selvenee paremmin. Aiemmin olen eri tyylejä ihmetellyt, mutta nyt kun molemmat kävivät pari kertaa ruokailemassa, sukupuolien vai onko vain yksilöiden ero tuli noteerattua.

Pihabongauksessa on se loistava seikka, että tulee katsottua tunnin aika intensiivisesti Pihaa. Yleensä se kuitenkin on erinaisiä irtominuutteja tai vaikka useampia, mutta ei näin yhdenjaksoisesti. Sitä havaitsee enemmän muutakin kuin vain lajin.

Lintuvuosi 2013 ja 2014 alku

103 on lajimäärä viime vuodelta joka vihkooni kertyi. Elämäni ensihavaintoja oli paljon. Kuten aiemmin syyskuussa kirjoitin, luontoalan opiskelun myötä oli 2013 suurenmoisin lintuvuosi ikinä. Vielä marraskuun lopulla eräässä koulutuksessa Kisakalliossa Lohjalla näkyi Pohjantikka keltaisine päähineineen. Hieno.

The Piha oli entistäkin tarkkaavaisemman tarkkailun alla. Pitihän linnut oppia koulua varten. Ihan alkuvuotta 2013 sävytti peippo, joka jäi - ilmeisesti kohtalokseen - kokeilemaan onneaan Tammelaan. Ainoa Pihan ensihavainto oli harmaapäätikka. Pyrstötiainen kävi myös, mutta ei ihan ensi kertaa. Urpiaisten määrä oli suuri alkuvuonna, mutta syksyllä niitä ei ole tullut ruokinnalle lainkaan.

Tätä kirjoittaessa on Pihabongauksen ensimmäinen päivä. Ihan tuntia en tänään ottanut tarkkailuun aikaa, mutta kuusi lajia aamupäivän puolessa tunnissa paperille merkitsin. Varoiksi, jos vaikka huomenna homma jää hoitamatta.

Tähän mennessä alkuvuotena on lajilistaan kertynyt 18 lajia, näistä puolet Pihalta ja puolet muualta. Sykähdyttävimmät ovat olleet tilhet Tammelassa, noin 35 korpin jono Liesjärven Pirttilahdessa ja ekstralämpimän tammikuun alun teerien soidinäänet.

Ja tietenkin ne lukuisat tiaiset, joita omasta keittiönikkunasta on saanut Pihalla seurata. Nehän ovat ne varmat arkiset ilontuojat.

Mikä siivo!

Sääksen pudonnut pesä

Syyskuussa kirjoitin uudesta kalasääsken pesäyritelmästä Liesjärvellä. Pesä oli saaressa Soukonsalmen Kyynärän puoleisella Liesjärven osalla. Oli siksi, että enää sitä ei ole. Ilmeisesti Seija-myrsky on tiputtanut pesän aihion alas.

Ohessa kuvat syyskuulta ja tältä päivältä. Kuvat ovat ikävä kyllä eri kulmista, mutta jotakinhan on puun oksalta kadonnut.

Saaren maassa oli oksia ja oksien seassa heinätupas. Puun juurelle se ehkä on sitten tippunut.