Käpytikan parveilua

Talvilintu rasvasiemenseos saa kyytiä kun tikka sitä hakkaa. Pötkylä katkeaa - naru pitää palat koossa -  ja tikan siinä pysyminen vaikeutuu. Joku osaa mennä katkenneen palan päälle ja saa ruoa helposti. Toinen koittaa noppia helposti pyörivää palaa tukiseipäältä vajaan 10 cm päästä ja onnistuu saamaan jotakin. Erilaisia ovat lintujen taidot, voi olla ettei kaikki tikat keksi lainkaan keinoa.

Useita käpytikkoja on seudulla ja pihallakin. Kolme tikkaa, kaikki vissiin koiraita, oli koivussa ja juttelua oli paljon. Taitaa olla kilpakosinta heillä meneillään. Yhden kiukkuisen äänen jälkeen muut lähtivät ja yksi jäi puuhun vielä istumaan, liekö sitten voittaja tällä erää. Luontoportti.comin mukaan käpytikka munii jo toukokuussa, joten kai puolison valintajutut voisivat jo näitä aikoja olla. Tuossa reilu viikko sitten yksi tikka keksi rummuttaa sähkötolpan päälipeltiä komean ja kaikuvan äänen saadakseen. Vaikka tapa on yleinen, oli se vaarallisen oloista näin ihmissilmään katsella, kun tikka siellä 20 kV tolpan päässä vaihejohtimien keskellä elämöi. Mutta osasi hommansa.

Miksei ne tuu tänne

Radiossa sanottiin, että muuttolintuja on alkanut saapua jo useita lajeja näillekin seuduille. Kiuruja ja peippokin. Eipä ole näkynyt minun ikkunan takana. Eikä koko pihalla. Eikä lähimetsissä.

No kiikarini on mallia tarjous, eikä sitä tule pidettyä mukana. Enkä kyllä kovin monia linnun lauluja tunne. Että on se mahdollisesti havaitsijasta johtuvaakin. Mutta ei ole tullut yhtään uutta lintua useampaan viikkoon listaani. Urpiaiset tosin ovat entistä punaisempia ja punatulkutkin tuonut samaa väriä ikkunan taakse. Niitä on kiva katsella.

... mutta tulisi joku uusi minunkin silmiini...

Päivän saldo

Vapaapäivä ja muutamia hetkiä kahvikupin ja ikkunan äärellä. Aamukymmenen aikoihin laitoin lintuja hieman paperille kirjaten: talitiainen (3), hömötiainen tai pari, kuusitiaisia samoin, punatulkku pariskunta ja viherpeippo (iltapäivällä useita) näkyi myös, mutta runsaslukuisin laji oli laudalleni niin tyypillisesti urpiainen, niitä oli ehkä 7 kappaletta. Sinitiaisia tuli vähän myöhemmin toisen kahvihetken aikaan ja silloin kävivät myös mustarastas ja käpytikka. Töyhtötiainen tuli vasta iltapäivällä aurinkonkukan rouhetta hakemaan.

Listaa pidän pituudeltaan vasin mukavana, vaikkei mitään erityistä näkynytkään. Laudallani näistä havinaisin lie punatulkku joka upeata pukua ei joka päivä tule huomattua. Kyllä ulkoiltuakin tuli, mutta niiltä retkiltä ei lista pidentynyt kuin korppien verran. Naapurin pihaa tuossa sadanmetrin päässä bongatessa kävi yksi hömötiainen tosi tuttavalliseksi, keikkui siinä parin metrin päässä, mutta kun kaivoin kännykän kuvaamista vaten, niin eipä mallina olo maistunut. Lintu lensi oksaltaan pois. Eikä ole kuvaa tässä jutussa.

Pönttökokeilu

Aihio, jossa katto jo kiinni.
Neliöpala pökkelön sisältä
on irroitettu moottorisahalla 

Pihalla tai sen lähiympäristössä on ennestään viitisen linnunpönttöä, joka on aika vähän. Kuulemma pikkulintujen pönttöjen lisääminen pihapiiriin vähentää hyttyskiusaa ja kasveja vaivaavia hyönteisiä. Nykyiset pöntöt, yhtä lukuunottamatta, ovat itse laudasta tehtyjä. Se yksikin on lautarakenteinen, mutta  Somerniemen kesätorilta ostettu.

Talvella yhtä isoa haapaa kaataessa tuli mieleen, että kokeilisi helppoa tapaa tehdä pönttö sahaamalla sopivan mittaisesta puusta sisus ja yksi seinä pois. Nyt sitten tein pontön loppuun sahaamalla ja kiinnittämällä takaseinäksi, pohjaksi ja katoksi vesivanerin.

Mielestäni ihan luonnonmukaisen näköinen, mutta painava pöntöstö tuli. Seinät ovat (liian) paksut. Toisaalta arvelen, että noin paksua seinää ei tikka kovin helposti lähde hakkaamaan tai ainakin siihen menee aikaa. En siis laittanut mitään peltisuojaa reiän suulle. Panonsa takia asetin pöntön männynoksan päälle ja siitä sähköjohdolla puun ympäri kiinni. Voi kyllä olla, että reiän alla oleva oksa helpottaa saalistajaa sopivana kyttäyspaikkana. Toinen huono puoli on pöntön huollettavuus. Putsaus vaatii  ruuvien avaamisen. Jos ottaa pohjan pois, niin oksa on tiellä eli pönttö on otettava melkeinpä pakosti alas puusta. Katon ruuvien (3 kpl) irroittaminen ja sitä kautta siivous voi olla helpompi tehdä. Kehittelyä vaatii siis.

Kokeiluna ja testauksena tässä pöntössä on rakenteen (mm. halkeileeko) lisäksi pieni reikä. Kulkuaukon porasin nimittäin vain 26 millisellä terällä. Kun reikä on vielä syvä, n 7 cm, niin voi käydä, ettei pönttölinnut sinne sovi menemään. Toivoakseni pönttö kapeine kulkureitteineen kelpaisi erityisesti sinitiaiselle eikä sen tarvitsisi kilvoitella pesäpaikasta talitiaisen ja kirjosiepon kanssa. Kevät ja kesä kertoo kokeilun onnistumisesta, pönttö sijainti helposti seurattavissa vaikkei tosin varsinaisesta pihabongausikkunasta.