Näätä syö hirveä

Näätä näyttää olevan vakiovieras lintujenruokinnalla. Ainakin jos tarjolla on jotakin rasvapitoista. Nyt otus vei aika kovasti kiinni köytetyn hirven läski palan. Palaan olin porannut reijän ja siihen tiukasti sidoin aika tukevan pyykkinarun. Mutta eihän nämä estä, kun puree narun poikki, kuten kuvasta näkyy. Tikku on mittasuhteen luomiseksi. Samalla hävisi yksi siemenseos pallo. Toinen pallo hävisi jo edellipäivän. Pihan lumi on tietysti täynnänsä näädän jälkiä.

Lintusista on nyt nähty viherpeippo ja töyhtötiainen. Edelleen, pakkasista huolimatta peippo on hengissä ja ruokintapaikan lähellä käy. Ei tosin ihan ruokinnalla vaan tuntuu poimivan läheisen pensaan alle muilta tippuvat palat.

Lumi on tullut

Syksy toi lintujen ruokintapaikan takaisin pihalle lokakuussa. Nyt kun maa on lumen peittämä on tarve lintujen kannalta suurempi. Nähty on tali- ja sinitiaiset runsaslukuisina, hömö- ja kuusitiaiset muutamissa yksilöissä, mustarastaita on ollut 2 kpl samalla kertaa. Lisäksi on pikkulinnuista ollut vielä joulukuussa yksi peippo ja suuremmista närhi on vieraillut ainakin ruokinnan lähellä.

Syksyn sykähdyttävin vieras oli näätä, joka yritti 5.11 -12 saada evästä lintujen verkossa olevasta kilon talipötkylästä ja ilmeisesti siinä seuraavana yönä onnistuikin. Tuon jälkeen on hävinnyt vielä toinenkin pienempi talipötkylä. Nyt joulukuulla kun on lunta, näkyi jälleen näädän jäljet pihalla ja yllätäen oli yksi talipallo haihtunut roikkumasta heinäseipäästä.

Peipot is back

Peippoja ennen Pihalle tuli vihervarpunen. Vv kaiketi talvehtiikin monella paikalla Suomessa, mutta Pihalla sitä ei ole aiemmin talvella näkynyt, joten muutolintu se on. Päiväykseksi tuli vihervarpuselle 2.4. ja peipolle 10.4. Ei mikään aikainen ajakohta- ehkä se oli sinä jo pari päivää aiemminkin - joka voi johtua havaisijan puutteista kun noita puuhommia yms on riittänyt. Pari päivää myöhemmin peippoja olikin sitten jo urakalla parisenkymmentä varmaan.

Samana päivänä 10.4. pihapuuhun istahti sepelkyyhky. Seuraavana päivänä samassa puussa vilisti puukiipijä. Varmaan puukiipijä on saattanut olla maisemissa talvellakin, mutta eipä ole tullut nähtyä.

Pihalla on myös kasveille alkanut tapahtua. Luntakin toki on vielä paikka paikoin yli nilkan korkeuden, mutta osa maasta on paljaana. Tällaiseen paikaan on kuvan lumikello itsensä ilmoille putkauttanut. Istutuskukasta on kyllä kyse, mutta Pihan kevään merkistä se käy.

Omenapuun leikkuussa huomasi, että kyllä silläkin rintamalla kevät on huomattu. Pikkukuvan silmut ovat pulleat. Tovottavasti niihin puhkeaa kukka tuossa toukokuulla. Pihalla on neljä nuorta omenapuuta. Yksi niistä on kukkinut, mutta sekään ei ole tuottanut hedelmää. Josko tänä vuonna...

Käpytikan parveilua

Talvilintu rasvasiemenseos saa kyytiä kun tikka sitä hakkaa. Pötkylä katkeaa - naru pitää palat koossa -  ja tikan siinä pysyminen vaikeutuu. Joku osaa mennä katkenneen palan päälle ja saa ruoa helposti. Toinen koittaa noppia helposti pyörivää palaa tukiseipäältä vajaan 10 cm päästä ja onnistuu saamaan jotakin. Erilaisia ovat lintujen taidot, voi olla ettei kaikki tikat keksi lainkaan keinoa.

Useita käpytikkoja on seudulla ja pihallakin. Kolme tikkaa, kaikki vissiin koiraita, oli koivussa ja juttelua oli paljon. Taitaa olla kilpakosinta heillä meneillään. Yhden kiukkuisen äänen jälkeen muut lähtivät ja yksi jäi puuhun vielä istumaan, liekö sitten voittaja tällä erää. Luontoportti.comin mukaan käpytikka munii jo toukokuussa, joten kai puolison valintajutut voisivat jo näitä aikoja olla. Tuossa reilu viikko sitten yksi tikka keksi rummuttaa sähkötolpan päälipeltiä komean ja kaikuvan äänen saadakseen. Vaikka tapa on yleinen, oli se vaarallisen oloista näin ihmissilmään katsella, kun tikka siellä 20 kV tolpan päässä vaihejohtimien keskellä elämöi. Mutta osasi hommansa.

Miksei ne tuu tänne

Radiossa sanottiin, että muuttolintuja on alkanut saapua jo useita lajeja näillekin seuduille. Kiuruja ja peippokin. Eipä ole näkynyt minun ikkunan takana. Eikä koko pihalla. Eikä lähimetsissä.

No kiikarini on mallia tarjous, eikä sitä tule pidettyä mukana. Enkä kyllä kovin monia linnun lauluja tunne. Että on se mahdollisesti havaitsijasta johtuvaakin. Mutta ei ole tullut yhtään uutta lintua useampaan viikkoon listaani. Urpiaiset tosin ovat entistä punaisempia ja punatulkutkin tuonut samaa väriä ikkunan taakse. Niitä on kiva katsella.

... mutta tulisi joku uusi minunkin silmiini...

Päivän saldo

Vapaapäivä ja muutamia hetkiä kahvikupin ja ikkunan äärellä. Aamukymmenen aikoihin laitoin lintuja hieman paperille kirjaten: talitiainen (3), hömötiainen tai pari, kuusitiaisia samoin, punatulkku pariskunta ja viherpeippo (iltapäivällä useita) näkyi myös, mutta runsaslukuisin laji oli laudalleni niin tyypillisesti urpiainen, niitä oli ehkä 7 kappaletta. Sinitiaisia tuli vähän myöhemmin toisen kahvihetken aikaan ja silloin kävivät myös mustarastas ja käpytikka. Töyhtötiainen tuli vasta iltapäivällä aurinkonkukan rouhetta hakemaan.

Listaa pidän pituudeltaan vasin mukavana, vaikkei mitään erityistä näkynytkään. Laudallani näistä havinaisin lie punatulkku joka upeata pukua ei joka päivä tule huomattua. Kyllä ulkoiltuakin tuli, mutta niiltä retkiltä ei lista pidentynyt kuin korppien verran. Naapurin pihaa tuossa sadanmetrin päässä bongatessa kävi yksi hömötiainen tosi tuttavalliseksi, keikkui siinä parin metrin päässä, mutta kun kaivoin kännykän kuvaamista vaten, niin eipä mallina olo maistunut. Lintu lensi oksaltaan pois. Eikä ole kuvaa tässä jutussa.

Pönttökokeilu

Aihio, jossa katto jo kiinni.
Neliöpala pökkelön sisältä
on irroitettu moottorisahalla 

Pihalla tai sen lähiympäristössä on ennestään viitisen linnunpönttöä, joka on aika vähän. Kuulemma pikkulintujen pönttöjen lisääminen pihapiiriin vähentää hyttyskiusaa ja kasveja vaivaavia hyönteisiä. Nykyiset pöntöt, yhtä lukuunottamatta, ovat itse laudasta tehtyjä. Se yksikin on lautarakenteinen, mutta  Somerniemen kesätorilta ostettu.

Talvella yhtä isoa haapaa kaataessa tuli mieleen, että kokeilisi helppoa tapaa tehdä pönttö sahaamalla sopivan mittaisesta puusta sisus ja yksi seinä pois. Nyt sitten tein pontön loppuun sahaamalla ja kiinnittämällä takaseinäksi, pohjaksi ja katoksi vesivanerin.

Mielestäni ihan luonnonmukaisen näköinen, mutta painava pöntöstö tuli. Seinät ovat (liian) paksut. Toisaalta arvelen, että noin paksua seinää ei tikka kovin helposti lähde hakkaamaan tai ainakin siihen menee aikaa. En siis laittanut mitään peltisuojaa reiän suulle. Panonsa takia asetin pöntön männynoksan päälle ja siitä sähköjohdolla puun ympäri kiinni. Voi kyllä olla, että reiän alla oleva oksa helpottaa saalistajaa sopivana kyttäyspaikkana. Toinen huono puoli on pöntön huollettavuus. Putsaus vaatii  ruuvien avaamisen. Jos ottaa pohjan pois, niin oksa on tiellä eli pönttö on otettava melkeinpä pakosti alas puusta. Katon ruuvien (3 kpl) irroittaminen ja sitä kautta siivous voi olla helpompi tehdä. Kehittelyä vaatii siis.

Kokeiluna ja testauksena tässä pöntössä on rakenteen (mm. halkeileeko) lisäksi pieni reikä. Kulkuaukon porasin nimittäin vain 26 millisellä terällä. Kun reikä on vielä syvä, n 7 cm, niin voi käydä, ettei pönttölinnut sinne sovi menemään. Toivoakseni pönttö kapeine kulkureitteineen kelpaisi erityisesti sinitiaiselle eikä sen tarvitsisi kilvoitella pesäpaikasta talitiaisen ja kirjosiepon kanssa. Kevät ja kesä kertoo kokeilun onnistumisesta, pönttö sijainti helposti seurattavissa vaikkei tosin varsinaisesta pihabongausikkunasta.

Pihalta poissa

Ihan päin mäntyä

Kun pihabongari lähti laturetkelle, vaihtuivat linnut nisäkkäisiin tai paremminkin nisäkkäiden jälkiin. Tai vielä tarkemmin jäniskevennyksen ainekset retkestä tuli.

Ensimmäisessä kuvassa huomataan, että ristiturvalla ei mene kovin hyvin, kaikki menee niin sanotusti päin mäntyä. Toisaalta tänään loppuu jäniksen metsästyskausi, joten pupujusseilla voisi ajatella olevan hieman rauhallisempia päiväunia. Toki niillä on monta muutakin vaaraa kuin metsästävät ihmiset.

Telkänpöntöstä jänölle pesä? 

Laturetkeni kulki Liesjärven kansallispuistossa ja sen lähellä. Hieno aurinkoinen päivä ja lämpötila nollan vaiheilla. Upeaa. Jäällä, varsikin Kyynärällä oli vettä jään päällä ja kun lumi suksien alla painui, niin suksenpohjat kostuivat. Myös jäniksen jäljet olivat joissain paikoissa pohjaltaan märät, joten kovin pinnassa vesi lumivaipan alla on.

Kun bongari lähtee pois kotipihalta, oppii uutta. En ole ennen tiennyt että puput pesivät pöntössä. Kuva kuitenkin todistaa jussin palailleen kotipuuhun joskus aamuyön tunteina. Onkohan jänikset lainkaan nisäkkäitä, voisko pöntöstä bongata jäniksen kuoriutumattoman jälkeläisen. Ehkä olinkin linturetkellä.

Hiihtoloma on hieno keksintö

Mukava katsella päiväsaikaan, vaikka vain silloin tällöin, lintuja laudalla. Vaikka päivä menikin metsätöissä, niin aamulla ja iltapäivällä ehti kyllä ruokailijoita nähdä. Nähtyä tuli eri tiaisia (tali, sini, hömö, töyhtö), mustarastas, käpytikka, urpiaisia ja viherpeippoja. Huomenna ehkä jotain lisää, vaikka lumisadetta onkin luvassa. Tapanani on aloittaa lintujen listaus aina vuoden alusta, mutta voisihan sitä listata, ainakin näin lomalla, jokapäivä listan lukumäärä arvioineen. Mikähän siinä on, että tuollainen listaus on mielekästä ja mielenkiintoista? Löytämisen riemu? Mahdollisuus tehdä ennätys? Vertailu eri päivien/vuosien välillä. Jotakin kivaa siinä on - minulle.

Varpuspöllö

Työt häiritsee ikkunasta ulos katselua. Ehtii vieläkin tulla hämärää ennen kotiin tuloa, vaikka kevät onkin iltoja valaissut. Vaan on siitä hyötyäkin. Tänään tuli tuossa klo 17 pintaan minulle uusi tuttavuus laudan lähistölle. Kiikarointi pihlajanoksalle ja kyllä se pöllö on. Eipä niitä taida olla muita noin pieniä kuin tämä varpusmalli, joten varmana havaintona sitä pitäisin.

Syötyäni ulos tarkastamaan lintujen eväiden riittävyys. Ja siinä se oli jälleeen; pöllö lensi oksalle ja siitä kävi tarkastamassa pikkulinnun (reikä 32 mm) pönttöön. Mitähän se sieltä? Kävelin sadan metrin päähän lomailevia naapureita katsomaan. Vapuspöllö tuli siellä jälleen oksalle noin 5 metrin päähän. Aika hämärää alkoi jo olla, mutta kyllä se samanlainen oli kuin kotipihallakin. Ja taas se kävi kahden pöntön suulla kurkkaamassa sisälle pönttöön.

Luin juuri, että varpuspöllö useinkin tekee pönttöihn ravintovarastoja, mutta noissa pienireikäisissä tuskin siitä on kyse. Olisiko koittanut hämärän saalistusetkellä saada pöntössä yöpyvistä linnuista vatsantäytettä? Aika ovelaa, joskin nähtävästi turhaa puuhaa tällä kerralla.

Tarjotut eväät

Houkutusta ja koukutusta, sitä kai lintulautaruokinta on. Pihallani on tarjolla täytettä nokkiin viidessä kohdassa, joskin näistä vain kahdessa hieman runsaammin ja huolletummin.

Paikka 1. Ruokinta purkin näkee ikkunasta, mutta maahan sen alle ei. Tämä on harmi, sillä tarjolla on kuorellista auringonkukansiementä ja kauraa. Näitä tiaiset, pikkuvarpuset ja vihepeipot heittelevät alas lajikumppaniensa ja keltasirkkujen, mustarastaiden ekä närhien iloksi.

Urpiaiset paikka kakkosessa ja sinitiainen pötkylällä.

Paikka 2. Mökkimäinen puulauta, tarjolla kuorittua auringonkukkaa ja hieman pähkinää. Ihan vieressä talisiemenseos pötkylä. Näkyvyys keittiön ikkunasta mitä parhain. Seuratuin paikka, joskin samasta ikkunasta näkyy myös paikka1.

Paikka 3 on verkko, jonka sisällä on peuran talia, ei näytä hirmusti menevän kaupaksi, mutta antaa nyt vielä olla, jos lämpiävät säät tekisis siitä pehmeämpää ja ehkä haukuttelevampaa.

Paikka 4. Vihreäverkkoinen talipallo pikku mökissä. Suositeltavaa kai olisi ottaa verkko pois, mutta tuohon malliin se ei oikein onnistu. Sinne ei kovin hyvin näy, mutta pallon menekistä päätellen (noin pallo /1-2 vk) ihan ruuhkasin paikka ei ole.

Paikka 5. Jakautuu tavallaan kahtia, sillä eilen hieroin yhden talipallon kahden puun (kuusi ja haapa) kylkeen. Vinkin kuulin taannoin radiosta ja takoitus olisi saada houkutelluksi puukiipijä pihapiiriin. Hieman huonosti seurattavissa paikoissa nuo rungot ovat, mutta täytyy nyt muistaa sinnekin suuntaan katsella.

Viikonlopun lintuja

Urpiaiset ovat viime päivinä yllättäen olleet lukumääräisesti suurin lintulaji laudalla. Tiaisista tali ja sini ovat yleisiä, hömö ja töyhtö yksittäisiä lintuja. Kuusitiaiset siitä väliltä. Kovasti odotan, että pyrstötiaiset tulisivat käymään, niitä yllä pitäisi parin kuukauden takaisen havainnon mukaan seudulla liikkuvan. Vai ovatko kylmän tullen löytäneet jostain hyvän paikan talvehtia, eikä tule tänne päin enää.

Mustarastas pari on mukavaa katseltavaa puussa, maassa ja jopa laudan päällä. Muita kävijoitä tänä viikonloppuna ovat olleet keltasirkut ja viherpeipot.

On jo ilta, valo taivaalta on hävinnyt. Yhtäkään lintua ei näy ikkunasta, josta niitä koitan päivisin tiirailla. Nyt ei näy lintulautaakaan. On niin pimeää...enkä ole ikkunan luona :-)